Missä menee raja,
minkä yli ei tarvitse kurkottaa?
Olin liikaa ja liian vähän,
puhuin vierasta kieltä,
ja lopulta lopetin puheen.
Taisi olla helpottavaa,
tai ehkä se ei tullut huomatuksikaan.
Sanat vaan menivät ohi,
informatio hukkui jonnekin,
olin ei kukaan, tarpeeton.
Olin väärä,
mutta kelpasin lähelle.
Minusta muotoiltiin kuva käsitys tyhjä tarina
ilman, että itse siihen pystyin vaikuttamaan,
ilman että sillä oli mitään tekemistä minun elämäni kanssa,
minun todellisuuteni kanssa,
minun persoonani kanssa,
minun sanomattomien sanojeni kanssa.
Repivä helpotus.
Hän pysähtyi alkulauseeseen,
mistä alkoi tyhjyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti