Vaikka sydän meinaa pakahtua,
pyytää nollausta,
se lyö kumein säännöllisin terävin lyönnein,
vaativasti.
Tuhat sateenkaarta
pilvenreunaa
kukkaniittyä
merta minä olen sydämineni kahlannut
ja kaikilta niiltä pudonnut,
paikattu jeesusteipillä
ja yhä uudelleen
täytän uuden kupin kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti