perjantai 7. maaliskuuta 2014

Haluaisin erottua, osa II

Olen asiayhteydestään irroitettu lause.

Luon elämää ja loppua tyhjyydessä.

Kuka minä olen?

Olen poissa huolehtimisesta,
etäällä organisoinnista,
mahdollistamisesta,
tavoittamattomissa,
työtä vailla.

Kuka olen?

Ja minä sanoin,
että kotini on siellä,
missä minun on hyvä olla.

Missä se on?

Mitä on, kun viitekehys puuttuu?

Tyhjää täynnä?
Onkalo, joka odottaa täyttymistä,
ulkoapäin.

Arvojen rappio,
pyhä juurettomuus,
ammottava tyhjyys.

Vain ihminen,
tulevaisuutta vailla,
nykyhetken ääriviivat piirtymättöminä.

Yritän kiihkeästi tulla näkyväksi,
mutta en tavoita
minuutta,

näin.

Ei kommentteja: