Kun ihminen on ensin riisuttu sanoista alasti
hän on haavoittuvimmillaan
ja minä puhun nyt itsestäni
kavahdan
pelkään kuollakseni
että joku vaikuttaa minuun
tyrehdyttää olemasta
ei minua voi kahlita muotoihin
minä haluan kasvaa itse
sitoa itse itseni
jos siltä tuntuu
ei minulla ole sanoja
koska en ole ehtinut edes piirtää tunteitteni ääriviivoja
minulla on vain hetkiä tunteita kosketusta kaikilla tasoilla
ääni "varo" tulee jostakin
enkä minä tiedä, mistä se tulee
minä pelkään
kadotin jo oman minuuteni
elämänilo järkkyi
kauhun tunne
mitä minä rikoin?
Voi miksi minä en hillitse itseäni
tavallisuuden taakse
miksi vielä kurotan ja luulen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti