Iloinen tasapainoinen pysäkki
kupliva lepo
kohtaaminen
tuttuus
juoksee pois
kun sitä yrittää ahtaa lauseisiin
ne eivät mahdu
Tunteet ja sanat riehekkaana sekamelskana jossain
ja joka hetki tulee uusi tykitys jostakin
minua revitään.
Milloin minulla olisi hetki aikaa
ottaa peili käteen
ja katsoa, näkyykö siellä joku.
Voi olla, että olen liuennut kylpyhuoneisiin luokkahuoneisiin käytäviin keskusteluihin.
Vain haju jäljellä? Mutta kenen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti