Sinä yönä

Sinä yönä,
siihen hetkeen
kiteytyi koko hulluus
koko teatteri

Sinä yönä lopullisesti heräsin.

Tahattoman kylmyytesi itsekkyytesi
tunteettomuutesi määrää
ei mikään mittayksikkö mittaa

Me kaikki tulimme mitätöitöidyiksi kerralla.

Noin vain.

Ystävyys
ja vielä enemmän.

Noin vain,
antaa mennä vaan.

Se ei enää liittynyt minuun,
silti olin siinä silminä läsnä
ihan lähellä.

Taittuuko äärimmäisen röyhkeyden niska
jos tekijä ei itse ymmärrä,
mitä tekee?

Jotakin tuhoutui lopullisesti,
kertakaikkiaan.

Silmissä unelma

Etäisyys, etäisyys,
torjunta,
selkeästi kiehtovaa.

Vakavuus,
silmissä unelma ja kiltteys.

Ja siihen se jäi.

Jatkoimme kauan,
vaikka en koskaan onnistunut olemaan oikea,
eikä hän,
hän oli ihan väärä.

Hetken kuitenkin kohtasimme,
sitten se muuttui.

Ensin oli yliote siellä
ja sitten olin minä jo poissa.

Olin jo haavoittunut niin paljon,
ettei sitä olisi voinut korjata.

Rakkaus oli jo kauan sitten kääntänyt selän,
ei sitä voi enää muuttaa.

Minä kurottelin toisaalle,
ei se riittänyt,
vaikka tuolloin olisin kai ollut ihan kaikki, hetken.

Todennäköisyyslaskentaa

Yllättävä kiinnostukseni matematiikkaan läikähti yli äyräitten ja minä laskin ja laskin ja laskin.
Lopulta pisteeni olivat huimat
ja olinhan minä hyvä.

Hän oli vanha ja minä hädintuskin täysi-ikäinen.
Perheellinen.

Ja se syttyi ja jatkui ja siitä tuli joksikin aikaa tosi.

Aikuisen ihmisen hauraus ja tietämättömyys, kokemattomuus yllätti minut.

Lopulta hän alkoi maistua kaurapuurolta.

Olin tarjonnut hänelle aikaani ihan liikaa
ja hän oli vastuuttomasti ottanut sitä,
aneli lisää.

Päätin kadota.

En ollut kukaan,
eikä minusta koskaan olisi tullut kukaan.

Olin haavekuva,
joka poistettiin tieltä,
jätettiin pimeälle tielle,
kun piilottamisen aika tuli.

Minä kävelin valoon,
mutta vielä ne askeleet seurasivat minua,
toisissa vartaloissa.

Heitä oli runsaasti

Tunnistin heidät siitä,
että heillä oli etäisyyttä ja itsevarmuutta,
heitä tavoiteltiin,
ja heitä minä en tavoittanut.

He puhuivat paljon,
ja ottivat kaikki,

ja minun sieluni ui heidän perässään
heidän kokonaan tietämättään.

Paitsi kerran minä sanoin,
ja se, kenelle sanoin,
hämmästyi suuresti.

Jos olisin mennyt lähelle ja kuiskinut lempeästi,
nykyisyyteni olisi voinut olla aika toinen.

Mutta minä en mennyt,
vaan annoin vereni valua hietikoille,
majapaikkoihin ja jokeen
ja jäin odottamaan seuraavaa.

Suutelin heitä kaikkia
yhden kerran.